Tasan puolitoista vuotta tuli katteltua sitä hassu mutta mikään ei ole ikuista harmi sinänsä mutta oikeastaan suuri helpotus. Tottakai meillä oli enemmän niitä hyviä kuin huonoja hetkijä ja välillä on vähän haikea fiilis kun niitä muistelee, seurusteltiinhan me sentään vuosi ja puoli.
Ketään ei voi omistaa ja olen onnellinen sen takia, oikeastaan en ole ollut onnellisempi vähään aikaan onneksi edes nyt.
Ihanaa että mulla on paljon ihani ihmisiä ympärilläni ja äiti! Ilman äitiä en olisi mistään tässä suuressa maailmassa selvinnyt. Äitin kanssa ollaan nähty ja koettu ihan kaikki mitä äiti ja tytär voi vain kokea. Harmittaa sinänsä että kukaan ei oikein ymmärrä kuinka vahva side mulla ja äitillä on ja kuinka me ollaan kaikesta selvitty :) ollaan selviytyjiä !
Tuntuu että tää mun blogi ois sitä varten että voisin purkaa kaikki tänne. Mutta minähän sen itse päätän mitä tänne sepustan, ihmettelen että joku edes lukee tätä mutta hei sehän on vain kiva juttu että jotain kiinnostaa :)
Kiitän ja kummarran. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti